Koirarodut TOP 1 0
Saivan blogissa oli haaste jossa listataan kymmenen suokkikoirarotua. Tässäpä sitten ne omat, ykkönen on tuskin kellekään epäselvää, loput ovat enemmän ja vähemmän satunnaisessa järjestyksessä.
::: Suomenlapinkoira - made in Finland
Lappalainen nyt vaan on se rotu. Ennen Tikon hankintaa tunnettiin muutama lappari, ja mikä siinä sitten tuntui omalta: se on luomu kotikoira. Kooltaan koiran kokoinen, ei pieni muttei iso. Kaikkien kaveri. Alkukantainen pystykorva, muttei rauhaton ja herkkä hermoinen räkyttäjä, vaan lempeä nallukka. Sopivasti karvainen. Monipuolisuus. Ei liioiteltu miltään osin.
Yksinkertaisesti sanottuna lappalainen on peruskoira, jota haettiin ja josta itse tykkään kovasti, koiran pitää olla koira, ei lattiamoppi tai ylikasvanut karvainen vasikka. Lapikas on Vain Koira suurella tunteella.
::: Japaninpystykorva - nauru pidentää ikää
Japsi oli toinen vaihtoehto lappalaisen rinnalla. Tämä pikkypystäri, juurikin herkkähermoinen räky, on ulkonäöltään, kooltaan ja iloisen luonteensa puolesta ykkösvaihtoehto, kun pikkukoiran otan. Japaninpystykorvia tunnen useita ja tätä rotua ja rodun menoa seuraan aktiivisesti lappalaisen rinnalla. Joku päivä minulla on hihnanjatkeessa valkoinen huisku, joka pitää meillä vahtia kun ei noista Lapasista siihen ole.
Japseja olen monenlaisia nähnyt, ja pieni haaste joka arveluttaa, on pystykorvamainen terävyys ja herkkyys. Japseja on lapikasmaisia, ja toisena ääripäänä älyttömän herkkiä, teräviä ja rauhattomia: sellaisia tyypillisiä pikkupystäreitä. Siltikin kätevä koko, iloinen mieli ja kaunis ulkonäkö vetävät minua puoleensa kovasti. Japsin toimintakyky, nopeus ja työskentelyinto yhdistettynä lojaalisuuteen omistajaa kohtaan, iloiseen mieleen ja innokkuuteen tekevät tästä pirpanasta erinomaisen ja monipuolisen harraste- ja kotikoiran. Japsi on toinen rotu, jota tulevaisuudessa ajattelen kasvattavani.
::: Samojedi - ei se määrä, vaan laatu
Lappalaista hiukka suurempi valkoinen nallekarhu, jossa minua miellyttää jälleen alkukantaisuus, nallemaisuus, ulkonäkö, luonne. Samojedi on minulle suurikokoinen lapikas, jossa on ripaus japaninpystykorvaa, täydellinen pakkaus siis. :D Vuosia sitten perhetutuilla oli samojedi, jonka eloa seurasin muutaman vuoden, ja vaikkei muistot täydellisiä koirasta olekaan, on samojedi ehdoton vaihtoehto tulevaisuudelle. Tämän turren iloinen ja innokas luonne, sopivasti rauhallinen kotikoiramaisuus ja aktiivinen harrastuskoiruus, puhumattakaan alkukantaisesta pystykorvasta, vetävät puoleensa. Kokonsa puolesta samojedi ei tosin tule olemaan hankintalistalla vielä äärettömän pitkään aikaan ennenkuin jossain hamaassa tulevaisuudessa.
::: Sileäkarvainennoutaja - sutii kuin koira parketilla
Noutajat eivät ole erityisemmin koskaan sytyttäneet, mutta flätti tuntuu erityiseltä. Monta vuotta tollereita seuranneena hiipi noutaja lähemmäs ja ajatus luppakorvasta ei tunnu enää oudolta. Tollerin ja flätin välillä tuntui alkuun vaikealta päättä, kumpi somistaisi hihnanjatkeessa paremmin. Jompikumpi se olisi, ja se olisi sitten se kauan kaivattu "pelkkä" toko- ja työskentelykoira. Flättejä olen seuraillut kehissä ja yhden nähnyt livenä, joten lisää tutustumista rotuun tapahtuu ajan kanssa.
Flätti kuitenkin vei tollerista voiton nöyremmällä luonteellaan, iloisella mielellään (alati heiluva häntä) ja kosmeettisista seikoista mainittakoon nyt koko ja väri. Flätin innokkuus on niin ylitsepursuavaa, että sitä vain TÄYTYY päästä itse kokeilemaan ja käyttämään haluamaansa kohteeseen. Ihanainen silkki, sutisäkkyrä.
::: Kääpiöpinseri - pieni koira, iso sielu
Punainen pikkupaholainen, joka on Suuri Koira kätevämmässä koossa. Kääpiöpinseriin tutustuin yläasteikäisenä, ja koiraa hankittaessa itse ehdottelin tällaista tasmaanian tuholaista. Rotuvaihtoehto tosin hylättiin kun mielipiteet jakautuivat minä vastaan kaksi muuta. Kääkkä on kolmas rotu, jonka menoa ja meininkiä, kasvatusta ja toimintaa seuraan aktiivisesti. Kääpiöpinserissä viehättää juuri se, että se on kooltaan kätevä, mutta se on silti iso koira. Harrastuspotentiaalisuus on mahtava. Kääkkä on The pienisuuri Koira. Ja nimenomaan sen pitää olla punainen paholainen.
::: Karjalankarhukoira - tarmoa, tavaraa, tottista ja turvaa
Karhukoiran maine näyttelyitä seuratessa ei päätä huimaa: raivoava rähjäys, jatkuva haukkuminen, kova luonne ja voimaa uhkuva koko ei luo erityisen rakastavaa ja paijattavaa kuvaa. Siltikin karhukoira miellyttää itseäni, siinä vain on Sitä Jotain. Varmaan se onkin juuri se voimaa ja tarmoa uhkuva olemus, mitkä ovat vieneet sydämen. Karhukoirassa olisi haastetta, jota joskus tulevaisuudessa haen. Tällainen uhmakas turre, ihmisiä kohtaan hellyydenkipeä lapanen, olisi mahtava haaste toko-kentille, jäljelle, haukkukokeisiin ja jäljestykseen. Mietin usein, kuinka omasta karhukoirastani tekisin vääntämällä sosiaalisemman, sellaisen joka ei näyttelyissä ole jokaisen kurkkuun käymässä, ja joka kehissä käyttäytyisi kauniisti ja toimisi metsäkentillä hyvin. Haasteellinen, jonka kanssa lopussa kiitos seisoo. Ja suomalaisuus, se vaan on se juttu myös. Karhukoirissa vain on sitä jotain.
::: Keeshond - Germanni Gentelmanni
Karvainen turre, nallemainen saksalainen pystykorva. Vaihtoehtoinen lappalaiselle. Kessussa on taas ne samat piirteet, mitä lapikkaassa ja samojedissa, ja sen taki se viehättää. Kessu on karvapalloturrelainen, alkukantainen hieno liikkuuva pystykorva. Sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä liian pieni. Lappalaisesta se Show-versio, jonka kanssa voi myös tokoilla ja liidellä mukavasti. Säänkestävä tapaus.
Keeshondeja en henkilökohtaisesti tunne, joten hankinta on harkinta asteella jonnekin tulevaisuuden varalle.
::: Grosspitz - tuntematon harvinaisuus
Muutama vuosi sitten törmäsin vahingossa grosspitziin, jälleen saksalaiseen pystykorvaan. Ja siitä se sitten lähti. Gross on melkoisen harvinainen ja vielä tuntematon rotu Suomessa, eikä itsellänikään wikipediaa ja paria kasvattajaa suurempaa tuntemusta ole. Se on saksalainen pystykorva, pieniä versioita siitä ovat mittelit jne.
Alkukantainen herkkä pystykorva, komea ja suurempi kokoinen, ja se että se on täysin kuin japaninpystykorva, mutta suuremmassa koossa. Siinäpä ne syyt, mikä grossissa viehättää.
::: Dalmatialainen - ja sitten niitä oli se 100 ja 1
Täplikäs kova, koiramainen kaveri. Koiran kokoinen, tarmokas pölkkypää, hieman päästänsä vajaa ja sopivasti haasteellinen. Ja ai niin, onhan noi pilkutkin ihan kivoja. Koira kovalla Klla.
::: Leonberginkoirai - nuttu nurin, onni oikein
Tämmöisiä lepsukoita jättejä olen tavannut useamman, ja en voi muuta sanoa kuin että aivan ylitsevuotavan ihanainen lempeä lepsukka jätti, joka tulee hihnassa joku kaunis päivä kulkemaan. Suurikokoinen, mutta niiiiin ystävällinen, rauhallinen, lempeä ja avoin, ettei tästä voi olla tykkäämättä. Iso suuri wannabe-vahti ja sohvankoriste, todella ihanainen nallukka suurella kultaisella sydämmellä. Se vaan on ihana.
... listaa selatessa huomaa: pienoinen päähänpinttymä tuo ryhnä 5..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti