Paljon

Kesä on jo pitkällä ja paljon on mahtunut tähänkin puoleentoista kuukauteen. Pikakertausta tapahtuneista, kuvasaastetta myöhemmin.

15.6 oltiin Norjassa Tromssa KV:ssä, johon mukaan lähti Tiko ja Koru. Päivä oli sateinen ja kylmä. Tikolle tulokseksi VAL ERI ja Koru yllätti saaden AVO ERI1, SA. Hyvä reissu oli kokonaisuudessaan.

Australian maalla Goldstone-pennut lähtivät omiin koteihinsa maailmaa valloittamaan, pienistä ausseista tulossa kuvasaastetta myöhemmin kun kuvia käsiini saan. :) Mahtava uutinen oli että sekä pennut että emä testattiin Degeneratiivisen myelopatian varalta, ja tulokset olivat hyvät: emä on terve, pennuista kolme on terveitä ja neljä kantajia. Loistava ja helpottava uutinen!

Heinäkuun alussa ja tämä kulunut viimeinen viikko olimme reissun päällä koiraleirillä, jossa sitten myös omat pääsivät touhuamaan kaikenlaista. Koru ja Unni toimivat kahden leiriläisen koirina ja hyvät koirathan ne olivatkin. Kuluneen viikon aikuisleirillä tehtiin myöskin kaikenlaista, mm. jälkeä ja tottista. Koko hunnilauma oli erinomainen, erikoismainintana Zisk, Konsti ja Koru jotka jäljestivät upeat jäljet!! Korulle nämä jäljet olivat toinen ja kolmas, Konstille kolmas ja neljäs ja Ziskille neljäs. Aivan upeita olivat kaikki! Näistäkin laitan tarkempaa selvitystä kuvien ja videoiden kera piakkoin...

Heinäkuun alussa koitti odotettu ja pelätty päivä, kun kävimme Tikon kanssa Oulun Animagissa ortopedillä. Tiko oli ontunut jälleen jonkin aikaa, ja tilanne meni paria päivää ennen lekurikäyntiä sellaiseksi, että Tiko hyppi kolmella jalalla ja oli todella, todella jäykkä. Ajatus ja pelko tilanteesta oli alitajunnassa, ja niinhän se sitten oli, diagnoosiksi Tikolle saatiin spondyloosi. :'( Tiko tutkittiin ensin kliinisesti ja siitä otettiin kuvat lonkista, polvista, lannerangasta, selästä ja kaularangasta. Positiivista on se, ettei Tikon matalamaljaisissa C-lonkissa ollut mitään häikkää, vaan ne ovat edelleen siistit ja puhtaat. Osittain sitten diagnoosin takia blogiinkin unohtui kirjoitella ja asian sulattelemiseen meni aikaa. Tikolle on nyt annettu muutaman kerran laserhoitoa, lisäksi se sai mukaan Cartrophen-pistossarjan ja Arthoflex-nivelvalmistetta. Missään vaiheessa Tiko ei osoittanut kipeyttään muuten kuin fyysisesti, eli oli ja on kokoajan ollut oma iloinen idiootti itsensä, eikä ole varonut mitään tilanteita tmv mitenkään erityisesti. Nyt huomaa kuitenkin sen eron, että Tikon liikunta ei ole enää jäykkää, hidasta ja vetämätöntä, eikä se onnu. Tällä nyt mennään niin kauan kuin mennään.

Loppuun kevennykseksi kuva yhdestä kultakivestä, tyttönen Armahani Goldstone Ginttal eli Digger touhuilee uudessa kodissaan ja napsii mieleksemme selfieitä. ;)