Paljon on ehtinyt tapahtua viime postauksen jälkeen. Kaksi viikkoa sitten Tiko kävi luonnetestissä. Tulokseksi tuli pisteitä +110 ja laukausaltis. Kokonaisuudessaan Tikon käytös ja reagointi ei yllättänyt missään kohdin, ainoastaan puolustushalun olisin kuvitellut olevan suurempi. Videolta näkee koko suorituksen. Kova tuuli kohisee kameraan, kuvamateriaalistakin näkee kuin Tikon tukka on lentoon lähdössä. :D
Ja muutama tiivistetty sananen päällimmäisinä mieleen jääneistä ajatuksista... Leikkimään ei ruvennut, mikä ei ollut yllätys. Tiko ei leiki kotonakaan saalistus- ja taisteluleikkejä, hiukan saattaa vetää kun oikein innostaa mutta luovuttaa todella helposti. Kelkan tullessa Tiko ei ensin välittänyt siitä mitään, katseli vain että mikäs se tuo on. Melko lähelle ja kunnolliset pyrähdykset sai ensin tehdä ennenkuin koira syttyi. Heti kun kelkka pysähtyi, ei välitetty enää mitään. Tynnyrin rämistellessä Tiko ei tehnyt muutakuin käänsi itseään katsomaan mikä siellä pitää ääntä. Takaisin mentäessä tuomarit ohjasivat minua kohti tynnyriä ja sen päälle istumaan, mutta en kerennyt kuin kääntyä kun Tiko jo paineli tynnyrille, nuuhkaisi sitä kerran ja käveli ohi niinkuin ei mitään. Tässä tuomarit totesivatkin huvittuneina "joo, ei tarvikaan". :D Haalari oli hauska: Tiko vain nuuhki omiaan koko kävelymatkan ja samassa haalari ponkaisi nokan alta. Tikon reaktio sai yleisön nauramaan ja muutama huudahti vierustoverille kuinka ihanasti ja tervepäisesti reagoitu (?). :D Tiko hyppäsi pois haalarilta samaan syssyyn kun se römpsähti ylös, ja hassusti haukahti samalla. Uudestaan ohi kävellessä nuuhki maata samallatavalla kuin hetki aiemmin ja haalarin kohdalla otti pitemmän nuuhkaisun, muuten oli ihan kuin ei mitään pyrähdystä olisi tapahtunutkaan.
Pimeä huone oli niin koominen, että tirskuin koko toimituksen ajan. Tiko tuli ensin reippaasti pimeää käytävää eteenpäin, mutta pysähtyi kun tajusi että ei hitto täällä näe mitään ja kuka se tuossa edessäkin tuijaa lampulla (toinen tuomareista heijasti valoa seiniin ym jotta itse näkee missä koira liikkuu ja miten käyttäytyy). Minä niiskaisin, kuiskin ja sanoin Tikon nimeä, kun Tiko paineli eteenpäin ja etsi. Istuin käytävän päässä vasemmalle menevän oviaukon vieressä penkillä. Tiko kävi siinä sitten edessäni pyörähtämässä pari kolme kertaa, ja yhdellä kerralla jopa oli katse suoraan kasvoihini tyhjä ilme silmissään. Se ei raukkaparka vain tajunnut ja huomannut että olen siinä sen nokan edessä. Kuiskasin tuomarien ohjeistamana Tikon nimeä uudestaan, ja se tuli eteeni taas ja näytti siltä että missä hemmetissä se luuraa. :D Toinen tuomareistakin oli oviaukon suulla ja totesi Tikolle että no missäköhän se emäntä voisi olla. Itseäni nauratti niin että Tiko varmaan löysi minut lopulta tirskahdusten, eikä niiskausten ja kuiskausten takia, saati sitten oman etsimiskykynsä avustamana. :D
Toisen tuomarin uhatessa meitä molempia Tiko ei aluksi reagoinut, vain katseli "uhkaavaa" miestä, jonka jälkeen haukkua paukutti puolustaen paikallaan. Selän taakse siirtyi kun tuomari oli todella lähellä. Viimeiset laukaukset eivät olleet minkäänlainen yllätys, tiesin että ensimmäisen kohdalla pysähtyy "tarkastamaan" oliko se ääni mitä luuli, toisen kohdalla tajuaa sen olleen, ja lopulta alkaa pyrkiä paikalta pois.
Tuomarien arvostelun sanoin Tiko toimii kuin diesel-moottori - se käynnistyy hitaammin ja miettii ennenkuin toimii. Ei ole missään nimessä huono asia, vaan se näyttää että osaa ratkaista ongelmat pään sisällä ja harkitsee kannattaako tähän nyt reagoida, ja jos niin kuinka kovasti ja miten. Taisteluissa ja puolustuksessa Tiko mieluummin vetäytyy, ts. ratkaisee tällaisen tilanteen hiljaisesti kuin vastaamaalla haasteisiin. Ei siis pelkää tai aristele, muttei näe syytä taistella tilannetta auki. Taistelu on tuomareiden sanoin Tikolle "pakkopullaa" - se tekee sitä hetken pakon edessä, mutta luottaa sitten, että emäntä hoitaa loput tai että tilanne ratkeaa sen omalla rauhallisella käytöksellä. Tiko uskoo ettei sen tarvitse huolehtia liikaa. Pehmeyttä löysivät hieman, eli hieman ottaa tilanteista mukaansa kuormaa. Laukausten tultaessa tajuaa lopulta ettei paikka ollutkaan "normaali" ja tahtoo mahdollisimman pian pois. Luoksepäästävyys oli niinkuin onkin, eli Tiko ei täysin vieraille (miehille) vieraammassa ympäristössä höslää turhaa, käy kyllä moikkaamassa muttei näe syytä tehdä jutusta sen isompaa numeroa. Kokonaisuudessaan tikomaiset tilanteet. Oli todella mielenkiintoinen päivä kyllä. :)
Luonnetestin jälkeinen viikko hengailtiin koko kööri Keminmassa missä Tiko sitten tutustui Konstiin. Ei tehnyt pennusta numeroa, kävi tutustumassa ja sillä siisti. Nyt parin viikon jälkeen ei edelleenkään vielä leiki rymyävän penskan kanssa, mutta muuten ei yhteiselossa ole ongelmaa (niinkuin en ajatellut olevankaan).
Keminmassa oltaessa tutustuttiin naapurintyttöön. Tai Konsti tutustui. ;) Tien toiselle puolelle oli muuttanut pikkumusta lapinneito Pimu, virallisemmin Karvapallon Korpikeijun Kuiske (Cantavia Kodinonni x Karvapallon Tulen Tuijottaja). Penskoilla on ikäeroa kaksi viikkoa. Ihan omaa rallia vetivät menemään aina kun näkivät.
Koko reissu oli Konstille sosiaalista aikaa. Pimun lisäksi poitsu telmi hollanninpaimenkoira Upin, lapinkoira Inarin ja schipperke Jaden kanssa. Oli vaan väsynyttä pentua aina päivien päätteeksi. :)
Inari
Konsti, Inari, Pimu, Koru ja Tiitteri
Tiko ja Inari
Rovaniemelle palattaessa saatiin viimein toteutettua parin viikon aikomus - Konstin veli Pihka (Fihtolas Mysteeri) asuu neljän kilometrin päähän meistä, ja viime sunnuntaina treffailtiin veljesten kanssa. Pihkan kanssa samassa taloudessa asustaa Miska eli Kievraduv'va Udo, joka on Tikon morsmaikun Hipun (Erätulenloru) setä. Pienet on piirit meillä. :) Kuvia voi katsastaa kuvat.fi:stä.
Pihka (vas) ja Konsti n. neljän viikon iässä kasvattajalla....
... ja viime sunnuntaina, ikää 10 viikkoa :) Pihka oikealla
Veljekset ovat niin samanlaisia luonteeltaan ja käytökseltään, vinkeet ja samat pilkkeet löytyvät silmäkulmista. :) Konsti on vain ulkonäöltään kookkaampi ja sellainen asenneäijä. Pihka on pikkuvelimäinen pieni söpö pallero. Pojilla oli ihan omat jutut, hampailu oli parasta ajanvietettä rallin kera.
Ja me edelleen odotellaan. Ihan näinä päivinä Tikon ja Hipun lapset tulevat mualimoon, voi että kun on piinaavaa tämä viimehetken odottelu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti