Loppuvuosi

Lokakuussa kävimme rekikoirien käyttökokeessa Unni-labbiksen kanssa. Unni juoksi vieraassa porukassa, eikä koe onnistunut, joten tulokseksi tälläkertaa REKÄ-YLE0. Yritimme myös osallistua pariin AD-kokeeseen Keinon ja Unnin kanssa, mutta toista koetta ennen Unni ontui ja Keino sai haavan anturaan, ja toiseen kokeeseen emme lopulta päässeet muista syistä lähtemään.

Pitkän hiljaiselon syy on ollut vaikeudet ja epäonnet laumassa, jotka ovat jatkuneet tähän päivään asti, onneksi jo helpottaen. Kaikki alkoi kesällä, kun keskiviikkona 28.6 Keino ja Rae hävisivät pihasta. Ne olivat yhdessä löytäneet pihasaunan alta reitin aitojen ulkopuolelle, ja omalla pellolla rallattelu oli saanut uudet ulottuvuudet kun ne olivat yhdessä lähteneet tielle. Ne ehtivät olla "hukassa" puolisen tuntia, kun katoaminen huomattiin ja hetken huutelun jälkeen Keino tuli takaisin. Rae ei. Raetta etsittiin kaksi yötä ja kolme päivää yötä myöten, kunnes perjantai aamupäivällä lähdin Tikon ja Konstin kanssa uudestaan etsimään pientä urheaa pikkutyttöäni. Löysin Rakeen alle kilometrin päästä kotoa, auton alle jääneenä. Elämäni vaikein paikka. Se hetki, kun näet tien toisella puolella tutun selän, kuulet oman äänesi kaukaisuudessa sanovan "siellähän se makaa", ne piinaavat sekunnit kun odotat autojen menevän ohi samalla kun paniikki, epätoivo, epätodellisuus valtaa joka sopukan, samalla kun kuitenkin alitajunta tiedostaa jo, että se ei siitä enää nouse. Se tunne, kun pääset rakkaasi luo, ja vain vajoat maahan, henkisesti sinut revitään kappaleiksi, samalla kun huudat suoraa huutoa.. Pahin pelkoni kävi toteen, koirani poistui pihasta sen ainoan ja ensimmäisen kerran ominpäin ja se kerta riitti. Rakeen menehtymisen jälkeen oma henkinen jaksaminen oli huonoa, sureminen ja stressi näkyi myös muussa laumassa. Pikkuhiljaa on tasapaino palaillut onneksi hyvin, mutta muita huonoja uutisia on myös tullut. Yhdet niistä on luustokuvaukset, Konstilla ja Kumalla on selissä spondyloosia, Konstilla ristiselässä myös luupiikkejä.

Rakas < 3

29.4.16-30.6.2017

Kaiken mustan ilmapiirin keskellä ollaan kuitenkin yritetty löytää uusia ilon hetkiä. Laumaan kuuluu tällähetkellä myös hamsteri sekä gerbiilejä. Allekirjoittaneella on gerbiilejä lapsena ollut ja sen jälkeen uusista haaveillut, ja nyt niitä sitten on. Lisäksi lokakuussa laumaan liittyi Lelu (Savumerkin Kyllikki). Kävin Lelua katsomassa lokakuun puolivälissä, ja henkisesti se oli rankkaa, sillä Lelussa oli ja on paljon samoja piirteitä Rakeen kanssa. Viikon verran punnitsin ajatuksia ja lopulta hain Lelun koeajalle, koeaika oli lähinnä itselleni. Rakeen jälkeen tapahtui se mistä monet puhuvat: uutta koiraa ei enää tule, joten uudelleen opettelu tilanteeseen vaati aikaa ja jaksamista. Kuvasin myös Lelun läpikotaisin, ja kaikki osat olivat onneksi kunnossa. Nyt Lelu on ollut meillä parisen kuukautta, ja on mitä ihanin pikkuneiti. < 3 Keinon kanssa kuin paita ja peppu, Keino on myös piristynyt huomattavasti kun sillä on jälleen "pikkusisko" jonka kanssa kisuta 247.

Perinteisiin koiramessuihin lähti mukaan Keino ja Kuma, ja lopulta myös Lelu. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja tuloksetkin olivat kirsikkana kakun päällä: Keino NUO EH2, NUO ERI4 SA, NUO EH3, Kuma NUO ERI2 SA, NUO EH3 ja Lelu JUN ERI3, JUN ERI3 SA, JUN ERI.

Keino ja systeri Lysti (LT JMVA Savumerkin Yötön Yö)

c Fanni Snellman

Uusi vuosi on vaihtumassa ja pikkuhiljaa olen myös alkanut jälleen suunnitella koirien kanssa menoja ja meininkejä. Viikon päästä käydään huskien kanssa juoksemassa ympyrää Törmis Sprint-valjakkokisoissa.